Puutarhan parhaat

Suomen neljä vuodenaikaa tarjoilevat mahtavan, lämpötilan mukaan muuttuvan puutarhan ja maiseman! Vaikka puutarhaihmisen syksy voi olla surumielistä luovuttamisen aikaa,  voisi jatkuva vehreys tuntua aika tylsältä sykähdyttäviin ensimmäisiin hiirenkorviin, tulen lailla loimuaviin ruskaväreihin tai pumpulinpehmeään lumeen peittyviin havuihin verrattuna.

Puutarhan hoidolle ja suunnittelulle vuodenajat aiheuttavat vähän haastetta. Puutarhan tulisi olla omistajansa silmää miellyttävä kaikkina vuodenaikoina. Olen tähän tekstiin koonnut Puutarhan parhaat eli muutamia omia lehtipuu- ja pensassuosikkejani sekä perennoja, jotka näyttävät puutarhassa hyvältä koko pitkän kevät- kesä-, ja syyskauden ajan.

Sattumaa tai ei, kaikki nämä ovat erityisen kauniita juuri nyt syksyllä!

Pihlajat pullistavat valtavan kokoiset silmunsa jo varhain keväällä, kukinta huumaa tuoksullaan ja runsaina marjavuosina kuten nyt, värittävät marjat maisemaa upeasti. Pienikin pihlaja piristää pihaa, ja pieneenkin pihaan mahtuu pihlaja, vaikka pylväspihlaja Sorbus aucuparia 'Fastigiata'.

Tuurenpihlaja Sorbus ulleungensis 'Dodong' on eksoottisen näköinen suurine lehtineen kun taas marjapihlaja Sorbus 'Granatnaja'n marjat ovat näyttävin osuus puussa.

Oletko muuten tiennyt että pihlaja kotipihassa suojelee talon asukkaita ja tuo onnea taloon?Jos haluat pihallesi näyttävän ja erityisesti nopeakasvuisen puun (ja hyppiä syksyllä lehtikasoissa), on vaahtera oiva valinta! Vaahteran erikoismuodoissa on mistä valita. Vaahtera kasvaa aina leveäksi ja sille on syytä varata riittävästi tilaa, tai pitää sitä leikkaamalla pienenä jo nuoresta pitäen.

Oma suosikkini on hopeavaahtera Acer saccharinum. Sen alapinnalta melkein valkoiset lehdet erottuvat vaaleampina kuin muut jo varhain keväällä. Muiden vaahteroiden lehdet muuttuvat syksyllä oranssinpunaisiksi mutta hopeavaahtera hohtaa hienosti vaaleankeltaisena.

Pensaista sekä helppohoitosia, näyttäviä että nopeakasvuisia ovat heisiangervot. Vihreä lännenheisiangervo Physocarpus opulifolius on tuttu julkisten alueiden vapaasti kasvavista aidanteista ja suojaistutuksista. Värikkäät purppuraheisiangervot ovat hienoja puutarhan taustakasveja.

Tumma, miltei mustanpuhuva 'Diabolo' kasvaa korkeaksi ja siitä saa lyhyessä ajassa hyvän näköesteen. Vaalealehtiset perennat ja pensaat näyttävät upeilta sitä vasten.  'Mindia' eli 'Diable D'or' on punainen, mutta vaaleampi.

'Amber Jubilee' vaihtaa väriä koko kasvukauden ajan koska nuoret lehdet ovat punaoransseja kun taas vanhemmat punavihreitä. Värikäslehtisten kasvien ulkonäköön vaikuttaa aina valon määrä joten taimistolla kuparisena hehkunut pensas saattaa kotipihan puolivarjossa muuttua tummemman väriseksi ja toisinpäin.

Kuvassa oleva isotuomipihlaja Amelanchier spicata on herkän leviävyytensä vuoksi päässyt luontoon levinneiden vieraslajien listalle. Isotuomipihlajan sijaan voi puutarhaan valita marjatuomipihlajan Amelanchier alnifolia tai sirotuomipihlajan Amelanchier laevis.

Tuomipihlajien kasvutapa on pysty, lehdistö terve ja kestävä, marjat syötäviä (jos vaan ennättää ennen naakkoja ja pikkulintuja paikalle) ja syysväri todella upea! Tuomipihlaja on hyvä valinta korkeaan, vapaasti kasvavaan aidanteeseen.

Pallohortensia Hydrangea arborescens (kuvassa 'Annabelle') sopii puutarhassa monenlaiseen seuraan. Se raikastaa korkean havuistutuksen ja viihtyy vaikka tuija-aidan edessä. Se toimii perennapenkin kiinteänä osana tai matalan istutuksen taustana.

Pallohortensia maistuu hyvin rusakoille mutta se ei haittaa. Se kukkii samana vuonna kasvattamillaan versoilla ja kasvaa entistä tanakampana takaisin. Voit kerätä kukintoja maljakkoon keskikesästä alkaen, kukinnot säilyvät raikkaan näköisinä pitkään. Pallohortensia on parhaimmillaan ryhmänä. Vieressä oleva kasvusto tukee hyvin sateen painosta raskaita kukintoja.

Pensaiden ja puiden aluskasvien, sekä perennapenkkien reunakasvien aatelia ovat keijunkukat Heucherat. Väreissä on mistä valita. Keijunkukat levittäytyvät nopeasti maan peittäväksi matoksi ja punertavat lajikkeet tuovat pirteää, mutta tyylikästä vaihtelua vehreyteen.

Keijunkukat sopivat yhtä hyvin moderneihin, niukkoihin havuistutuksiin kuin perinneperennapenkkiin. Erivärisillä lajikkeilla voi maalata kuvioita ja muotoja ja keijunkukat ovat teräkunnossa vielä näin lokakuussakin!

Jos pihassasi on tilaa ja vähintään puolivarjoa, suosittelen sormivaleangervoa Rodgeria aesculifoliaa! Sen vehreät lehdet muuttuvat syksyllä hohtavan keltaisen kautta ruskeiksi, mutta vihreinäkin vetävät huomion puutarhan varjoisaan nurkkaan.

Sormivaleangervossa kauneinta on juuri sen eksoottinen lehti, vaikka pysty kukintokin on kaunis. Perenna kasvattaa rauhassa juurakkoaan ennen kuin lehdoistö muuttuu tuuheaksi, joten tämän kanssa kannattaa olla kärsivällinen.

Maksaruohot, Sedum, ovat hauskan näköisiä jopa kuivina talvella törröttäessään ja komea- ja syysmaksaruohot ovat viimeisinä syksyllä täydessä vihreässä hehkussaan. Maksaruoholajikkeita on monia.

Maata peittävien, matalien kasvien lisäksi on tanakasti, pallomaisena ja pensamaisena kasvavia lajikkeita kuten suosittu komeamaksaruoho 'Herbstfreude'. Maksaruohot toimivat kivikkoistutuksissa, reunakasveina, aluskasveina ja matalina aidanteina. Ne ovat myös pölyttäjien suosikkeja, mikä on myös hyvä nykyään pitää kasveja valitessa mielessä.

Puutarhan parhaat kasvit saattavat joskus olla epätoivottuja! Kuten joillekin nämä perennat.

Ne vievät kyllä tilaa (ja ovat keltaisia kukkiessaan, juu), mutta mikä muu perenna on yhtä sitkeä, tuulta ja tuiverrusta niiamatta kestävä ja lehtimuodoltaan ja kooltaan muita puutarhan kasveja elähdyttävä kuin nauhus eli Ligularia? Myös nauhuksen kukinta on loppukesän kimalaisille ja perhosille mieluinen.

Rohtonakin tunnetut värimintut, Monarda, edustavat puutarhan iloista villikansaa. Ne leviävät siementämällä itsekseen mikä onkin hyvä sillä pysyäkseen rehevän näköisenä kaipaa väriminttukasvusto nuorempaa kasvua joukkoonsa.

Värimintun lehden tuoksu on kasvien tuoksuista parhaimpia! Lehtiä, kuten kukkiakin käytetään teehen, muuhun maustamiseen ja koristeeksi leivonnassa. Väriminttu on kasvupaikan suhteen vaatimaton, se viihtyy auringossa mutta myös puolivarjossa. Kerrosmaiset kukinnot houkuttelevat kimalaisia ja näyttävät hauskoilta jopa läpi talven.

Hyötykasveista puutarhan peruskasveiksi suosittelen ehdottomasti maailman helpointa maa-artisokkaa, Helianthus tuberosus, josta saat mainion, todella korkeankin kesäisen näkösuojan vaikka terassin tai jopa ikkunan eteen!

Maa-artisokat nousevat maasta varhain ja vaikka olisit edellisenä syystalvena kerännyt  tarkkaan kaiken mukulasadon pois, todennäköistä on että joku varsi pilkistää keväällä maasta. Maa-artisokat ovat tosi herkullisia kuorineen uunissa paahdettuna joten unohda muhkuraisten mukuloiden kuorimisen tuska!

Toinen keväästä talveen saakka kaunis puutarhan ihastus on Asparagus officinalis eli parsa. Kasvuston kasvatuksessa täytyy olla kiireetön. Parsanvarsia voi usein kerätä syötäväksi vasta muutaman vuoden kuluttua taimen istutuksesta tai siemenen kylvöstä.

Parsan kookas mutta hento kasvusto on todella näyttävä vankkojen kasvien joukossa ja se sopii hyvin kukkivien perennojen taustakasviksi tai viljelylaatikkoon yksittäiseksi katseenvangitsijaksi. Parsa säilyy syksyllä myöhään vihreänä ja jäätynyt, luminen, vehreä parsakasvusto on todella hienon näköinen!

Yhteistä on että puutarhan parhaat ovat helppohoitoisia, moneen käyttöön sopivia, läpi kasvukauden kauniita sekä näkö- ja myös makuhermoja sykähdyttäviä!