Etanoista ja kotiloista eroon

Yksi puutarhurin kohtaamista tavallisimmista kysymyksistä tähän aikaan vuodesta on, miten päästä puutarhan etanoista ja kotiloista eroon. Kysymys on hyvä, mutta valitettavasti kaiken kattavaa, ongelman samantien selättävää vastausta on mahdotonta antaa.

Kotiloista ja etanoista eroon pääseminen tai rehellisemmin sanottuna niiden vähentäminen vaatii sitkeää ja tavoitteellista toimintaa ja usein myös yhteistyötä naapuruston kanssa. Yhdistämällä ennaltaehkäiseviä toimia sekä mekaanista ja kemiallista torjuntaa pääsee ongelmassa kuitenkin niskan päälle!

Kutsumattomat vieraat

Tavallisimpia puutarhoissa  torjuttavia etanoita ovat peltoetana (Deroceras agreste), valepeltoetana (D. reticulatum), espanjasiruetana (Arion lusitanicus) sekä lehtokotilo (Arianta arbustorum). Näiden lisäksi pelloilla ja taimistoilla voidaan tavata taimietanaa (Limax valentianus), keltajuovaetanaa (Arion fasciatus) sekä tarhaetanaa (A. hortensis). Etanat ovat kaksineuvoisia eli yksikin etana voi tuottaa suuren määrän jälkeläisiä.

Peltoetana ja valepeltoetana rei'ittävät erityisesti kaaleja, salaatteja  ja muiden vihannesten lehtiä sekä tuhoavat mansikkasatoa. Ruskeanoranssi täysikasvuisena n. 7-14 cm:n mittainen espanjansiruetana on luokiteltu Suomessa erittäin haitalliseksi vieraslajiksi. Etana syö lähes kaikkia maanpäällisiä vihreitä kasveja sekä myös kuolleita lajitovereitaan, minkä vuoksi sitä kutsutaan myös tappajaetanaksi.

Lehtokotilo voi liikkua pitkiä matkoja ja kestää hyvin sekä kylmyyttä että kuivuutta suojaavan kotilonsa ja kuoren suuaukkoon erittämänsä liman avulla. Se voi kiipeillä myös puihin ja vioittaa niiden lehtiä. Lehtokotilo jättää jälkeensä limavanan.

Ennaltaehkäisy

Etanat liikkuvat pääosin öisin, koska ilman- ja maan kosteus on silloin suurimmillaan. Tämän vuoksi ne myös viihtyvät parhaiten tiheissä ja kosteissa kasvustoissa. Kokonaan etanoista ja kotiloista eroon ei näillä keinoilla pääse, mutta niiden esiintymistä voi ennaltaehkäistä hoitamalla ympäristöä niille vähemmän houkuttelevaksi.  Piha tai kasvimaa voidaan salaojittaa liiallisen kosteuden poistumiseksi, tontin reunat ja istutusalueet pidetään puhtaana rikkaruohoista, nurmikko leikataan usein ja mahdollinen tontin vieressä oleva joutomaa niitetään ja myös kynnetään tai käännetään säännöllisesti.

Istutusten ja pihan reunuksien kattaminen soralla tai hiekalla vähentää kotiloiden ja etanoiden liikkumista alueella. Jotta talvehtiville etanoille jäisi mahdollisimman vähän ravintoa, silputaan kasvimaalle jäänyt kasvijäte mahdollisimman pieneksi ennen sen kääntämistä maahan. Etanoiden luontaisia vihollisia ovat linnut, siilit, sammakot, pikkujyrsijät ja kovakuoriaiset, ja pihaluonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen onkin paras keino pitää etanakantaa kurissa!

Etanoita ja kotiloita voidaan myös houkutella tarkoitukseen perustetuilla pyyntikaistoilla tai  -kasoilla eli laittamalla ruohosilppua tai olkea kasoiksi etanoita varten. Nilviäisten esiintyvyyttä voi tarkkailla asettamalla laudanpätkiä pihan reunoille, josta ne yleensä leviävät muualle pihaan. Saman asian ajavat esim. kosteat juuttikangassäkit. Etanat ja kotilot hakeutuvat näiden alle ja ne on helppo kerätä houkuttimista pois. Pihassa ei kuitenkaan pidä olla valvomattomia lehti- ja ruohokasoja tai mätänevää puujätettä, koska etanat ja kotilot munivat näihin paikkoihin.

Kutsumattomat vieraat leviävät puutarhasta ja pihasta toiseen munien välityksellä. Tämä pitää ottaa huomioon maa-aineksia siirrellessä sekä puhdistaa erityisesti vaihdossa tai lahjoituksena saatujen taimien juuristo mullasta. Etanoiden ja kotiloiden munat ovat vaaleita, alle kahden millin kokoisia ja niitä on vaikeaa havaita.

Mekaaninen torjunta

Jos piha on kohtuullisen pieni ja nilviäisten määrä ei ole vielä suuri, voidaan etanoista ja kotiloista eroon päästä keräilemällä niitä käsin. Keräily kannattaa tehdä heti alkukesällä ennen etanoiden tuloa munintaikään. Keräilyn tueksi kannattaa rakentaa edellämainittuja houkutuspaikkoja. Etanoiden ja kotiloiden kulkureiteille voi levittää tuhkaa, kalkkia, hiekkaa tai karkeaa purua, jotka aiheuttavat etanoiden kuivumisen koska ne joutuvat erittämään lisää limaa pinnasta selvitäkseen. Nämä pinnoitteet toimivat vain kuivalla säällä.

On myös kokeiltu erilaisia muotoiltuja peltisiä aitoja ja nauhoja, esimerkiksi kuparinauhaa, jotka estävät etanoiden pääsyn viljeltävälle aluelle kuten viljelylaatikkoon. Pellistä voi rakentaa esimerkiksi kasvimaan reunaan matalan, osittain maahan upotetun aidan, jonka yläreunassa on lippa estämässä kotiloiden kiipeämistä aidan yli. Paras tapa hävittää kerätyt etanat on kaataa niiden päälle samantien kiehuvaa vettä tai tiputtaa kotilot etikkapurkkiin.

Kemiallinen torjunta

Kotiloita ja etanoita voidaan torjua kemiallisesti vaikuttavana aineena rautafosfaattia sisältävillä valmisteilla kuten Ferramolilla.  Rautafosfaatti on luonnossa yleinen aine ja siksi ympäristölle sekä etanoita ravinnokseen käyttäville eläimille turvallinen. Rautafosfaatti on valmisteissa kovassa raemaisessa muodossa jotta se kestäisi myös sadetta ja kosteutta. Se levitetään tasaisesti kasvien väliin tai pihan rajalle nauhamaiseksi alueeksi.

Torjunta aloitetaan heti ensimmäisten etana- ja kotilohavaintojen jälkeen ja jo syödyt syöttirakeet korvataan samantien uusilla. Rautafosfaattivalmisteille ei ole varoaikaa ja niitä voi käyttää sekä pihassa että kasvihuoneessa.

Biologinen torjunta

Etanoiden biologiseen torjuntaan on saatavilla sukkulamatoja sisältävä valmiste Nemaslug, joka on käytössä lähinnä ammattiviljelyksillä. Valmistetta levitetään paikkoihin, joissa etanoita esiintyy. Etanat saavat valmistetta syödessään sisäänsä sukkulamatoja, jotka lisääntyessään aiheuttavat etanan kuoleman. Kuolleesta etanasta madot siirtyvät odottamaan seuraavaa etanauhria. Valmisteesta on saatu apua pelto- ja valepeltoetanan torjuntaan mutta espanjansiruetanan torjunnassa se ei toimi.

Sukkulamatovalmiste sekoitetaan veteen ja sillä kastellaan halutut alueet. Madot toimivat parhaiten kosteissa olosuhteissa. Sukkulamadoista ei ole haittaa muille luonnon eliöille. Tärkeintä kamppailussa etanoista ja kotiloista eroon on pitkäjänteisyys ja toiveikkuus. Puutarhan tulevia muutoksia ja ratkaisuja miettiessä on ongelma hyvä pitää mielessä ja jättää esimerkiksi lehtokotiloiden suosikit kuunliljat ja nauhukset istuttamatta kokonaan. Hyvä hygienia on hyvä muistaa taimien vaihdon lisäksi myös työkaluja lainatessa. Kotilot saattavat kulkeutua pihaan myös matkojen päästä esimerkiksi pitkään joutomaalla tai mökillä seisseen peräkärryn renkaiden välityksellä. 

Jutun kuvituskuvat: www.morguefile.com