Puutarhurin puutarhan syksy

Olen aiemminkin maininnut että sykähdyttävän kevään kasvun lisäksi tykkään puutarhassa erityisesti kesän ja syksyn taitteesta. Keväällä tai edellisenä vuonna asetetut haasteet ovat näkyvissä: sato kypsyy, istutusalueet ovat reheviä, kausikukat kukoistavat.

Puutarhan syksy näyttää ehkä siltä mitä alkukesällä on sielunsa silmin kuvitellut.

Tämä postaus on jatkoa aiemmalle Puutarhurin puutarhassa-jutulle ja sen jatko-osalle.

Elokuulta kertyneistä kuvista voi päätellä että elokuu oli omassakin pihassa sateinen, ihania pisarakuvia roppakaupalla tallessa! Kesäkukat kyllä kasvoivat hyvin viileästä säästä huolimatta.

Onnea ovat ihanat puutarhuriystävät! Omat kehäkukan siemeneni olivat jääneet keväällä kylvämättä, mutta sain ystävän pihasta kaivaa vääriin paikkoihin kylväytyneet kehäkukat mukaani. Ne kestävät hyvin siirtoa ja kelpasihan niiden sateessa juurtua.

Kehäkukan terälehtiä tuli kerättyä ahkerasti teehen, jugurttiin, mihin vaan halusikin ihanaa kirpeää väriläiskää. Kehäkukka kukkii pitkään kun satoa eli kukkia kerää säännöllisesti.

Mikään ei voita lämpimänä hehkuvien liljojen ja kehäkukkien loistoa harmaana kesäpäivänä!

Talon seinän vierustaa mukaileva istutusalue on pyhitetty perennoille ja kaikenlaisille kokeiluille. Väriminttuja, piiskuja, ritarinkannuksia, syysleimua, toisinaan putkahtavia ukonhattuja, sormustinkukkia ja lehtosinilatvoja, liljoja, kultatyräkkiä, kurjenpolvia... Tämä värikäs mutta luonnollinen sillisalaatti pysyy kuitenkin siistin näköisenä kun reunakasvit ovat kohdillaan ja niitä on reilusti.

Elokuu jatkoi omassakin puutarhassa sadonkorjuun aikaa. Marjatarhassa marjat alkoivat kypsyä ja ne syötiin suoraan puskista.

Puutarhan syksy tarjosi onnistumisia ja elämyksiä: Potato potin kesäkuinen oliiviperuna oli saavuttanut sadonkorjuumitat, samoin viljelylaatikoista haettiin perunaa.

Kasvihuoneen hoito oli viileästä säästä johtuen haastavaa: ovet ja ikkunat olisi kylmällä hyvä pitää kiinni, mutta ilmankosteus nousee helposti liian suureksi tuulettamattomassa huoneessa. Viileys, kosteus, rehevyys ja turhan vähäinen hoito aiheuttivat elokuussa kasvihuoneeseen homeongelmaa.

Kasvuston karsiminen, kuolleiden kasvinosien tarkka poistaminen ja sekä kasvualustan että ilman kosteuden vähentäminen auttavat onneksi tähän ongelmaan, kun näihin toimiin ryhtyy heti homevaurioita havaittuaan.

Viileästä kesästä johtuen hedelmien kypsyminen oli hidasta mutta raakileita oli puissa mukavasti. Edellisen vuoden kirvataistelusta ei ollut tietoakaan ja hedelmäpuissa oli vahvaa vehreää kasvua.

Syyskuussa löytyivät kesän aikana kokonaan unohtuneet risiinin taimet kun lasten teltta kasattiin pihasta pois! Puoliksi teltan alla kasvaneiksi näyttivät aivan hyviltä.

Aurinkoiset päivät saivat hedelmät ja marjat kypsymään. Kirsikkapuuta verotti naakkaparvi, luumusato oli runsas!

Suunnittelin alkukeväästä kirsikkaluumu 'Podarokin' poistoa ja korvaamista toisella, selkeälatvuksisemmalla pikkupuulla, mutta suunnitelma ei päässyt toteutusvaiheeseen kun puu tekikin hedelmiä enemmän kuin koskaan. Nämä pienet keltaiset luumut ovat todella makeita!

Kasvihuoneen tyhjentämisen aika tuli syyskuussa. Tyhjennän lämmittämättömän kasvihuoneen mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Peseminen ja muu työ on monin verroin mukavampaa kun sormet eivät ole kohmeessa ja vesi jäädy ikkunalaseihin.

Vihreiksi jääneet tomaatit kypsyivät hiljalleen omine aikoineen huoneenlämmössä.

Puutarha alkoi näyttää paljaalta ja syksyiseltä vaikka lämpötilat olivat kohtuullisen korkeita syksyksi. Viimeiseen saakka sinnittelivät kehäkukat, joiden annoin siementää sinne tänne jotta voisin ensi keväänä kerätä taimet omasta puutarhasta kaverin pihan sijaan!

Lokakuu oli lumen ja paljaan maan on-off-aikaa. Etsin omasta pihasta väriloistoa ja nostin blogitekstissäkin esiin kasveja, jotka säilyvät pitkään syksyllä tanakan ja napakan näköisinä ja säilyttävät lehtensä pitkään.

Maksaruohot loistivat pakkaspäivänä. Samoin havut jotka voivat olla kesällä melko näkymättömiä.

Lehtikaalin solunesteen jäätymispiste on korkea ja siksi ne kestävät lässähtämättä jäätymistä ja sulamista. Jäätynyttäkin lehtikaalia voi hyvin kerätä ja käyttää. Lehtikaalit olivat vielä loka-marraskuussa hyvin kuvauksellisia.

Lunta satoi paljon märkinä ryöppyinä ja sitä täytyi pudotella pois puiden ja pensaiden oksilta. Katkenneet oksat työllistivät parina viikkona asiakkaiden pihoissa.

Puutarhurin puutarhassa täytyy ehdottomasti olla tilaa lasten puuhille. Lumiukkojen pyörittelyä ajatellen kiveys tai nurmikko ovat hyödyllisiä alueita. Nurmikkoa tarvitaan puutarhassa myös kärrynpyöriä, voltteja, venyttelyä ja ihan vaan normaalia kesäkirmausta varten!

Puutarha oli sekoitus lunta ja vihreitä lehtiä.Lumesta huolimatta viileässä viihtyvät persilja ja lehtikaalit jatkoivat kasvuaan kasvihuoneessa.

Marraskuussa oli aika viritellä valoja pihan pensaisiin ja sytytellä lyhdyt iltojen ja aamujen iloksi.

Rusakot ja kanit pysyivät poissa marjatarhasta kuten oli tarkoituskin. Lumisena talvena vierailijoiden ja vierailijamäärän seuraaminen on helppoa.

Lumen taas sulettua joulukuussa maisema oli hyvin syksyinen. Risutyö- ja kranssikurssien materiaalit valtasivat pihan.

Joulukat valtasivat kuistia, viileässä lämpötilassa ne säilyivät nuppuisina joten hankintoja oli helppoa tehdä hyvissä ajoin.

Hyasintteja roikkui ikkunoissa ja keväällä istuttamatta jääneet istukassipulit pääsivät ruukkuihin hyasinttien kaveriksi. Aika ihana sipulintuoksu levisi näistä koko taloon!

Puutarhan syksy päättyi vuoden vaihteessa ihanan lumisissa tunnelmissa. Ajatus ympärivuotisesti sulasta pihasta kyllä kiehtoo mutta jäinen, uinuva puutarhakin on aika ihana.

Talvisen, lumisen kauden aikana on tullut kehiteltyä kaikenlaista ensi keväälle ja kesälle oman pihan suhteen mutta aika näyttää mikä suunnitelmista toteutuu ja mikä jää odotustilaan. Vai vaihtuvatko suunnitelmat aivan kokonaan!

Joka tapauksessa toteutan omassa pihassani päämäärätöntä haahuilua, yksityiskohtien ihastelua ja työpäivien nollausta tuttuun tapaan!