Puutarhurin puutarhassa

Osa asiakkaistani on kiinnostuneita omasta pihastani: Ehtiikö pihaa hoitaa? Suosinko omassa pihassani helppohoitoisuutta vai kasvaako puutarhurin puutarhassa erikoisuuksia? Häviääkö asiakastöiden myötä kiinnostus omaan puutarhaan? Kannattaako rakas harrastus muuttaa ammatiksi?

Näiden kysymysten myötä saat kurkistaa Pihailon puutarhurin pihaan. Mitä puutarhassa ja puutarhurin talossakin tapahtui (ja mitä ei tapahtunut!) vuonna 2017.

Sen verran onneksi tapahtui että koko tarina ei mahdu yhteen postaukseen.

Pihani sijaitsee Hyvinkäällä Salpausselän vaikutusalueella. Siitä johtuen sateet ropisevat täällä usein ja etelän lumettomuuden sanotaan loppuvan Hyvinkään rajalla. Lunta on täällä monesti enemmän kuin Tampereella. Niin oli viime vuoden tammikuussakin.

Hyvinkäätä halkoo laaja hiekkainen alue, johon oma pihamaanikin sijoittuu. Puutarhanhoidon ja piharakentamisen kannalta maalaji on otollinen: routavaurioita ei synny koska sade- ja sulamisvedet pääsevät nopeasti imeytymään alempiin maakerroksiin. Jos haluaa kasvattaa muutakin kuin preeriakasveja, vaatii hiekkamaa maanparannusta.

Tällaisessa pihassa on erityisen tärkeää hoitaa maata ja sen eliöstöä eloperäisellä aineksella eli kompostoida ja käyttää puutarhan eloperäinen jäte katteena istutusalueilla sekä valita luonnonmukaiset lannoitteet.

Pihani on tyypillinen rintamamiestalon piha vanhalla omakotitaloalueella. Tontilla ja sen läheisyydessä sijaitsee useita suuria puita, mutta aurinko porottaa pihan paistaessaan kuumaksi ja kuivaksi. Tässä asumisen aikana olen vähitellen istuttanut puita, laajentanut istutusalueita ja rakentanut kasvihuoneen ja viljelylaatikoita hyötykasvien kasvatusta varten.

Pihan pienilmastollakin on väliä! Helmikuussa lumi tuli ja lumi suli - vuorotellen. Siivoan pihan syksyisin hyvin suurpiirteisesti ja lumen alta paljastuivat maanpeitekasvien lisäksi vanhoista koivuista talven tuulissa tippuneet risukasat.

Kevät on puutarhurilla kurssien aikaa, joten jo helmikuussa kylvin ensimmäiset vihannesten taimet havaintomateriaaliksi. Pikkutaimet matkasivat kurssipaikoille ja ränsistyivät reissussa joten oikeat kylvöt tuli tehtyä aika paljon myöhemmin.

Koska kevät odotutti yhä itseään, rakensin lasten kanssa kursseja varten miniatyyripuutarhoja. Ihanaa puuhaa, kun intoa ja ideoita riittäisi mutta puutarhaan ei vielä pääse!

Vahtasin kevään merkkejä talven keskellä. Työkausi käynnistyy täysillä kun lumi sulaa ja aurinko alkaa paistaa. Näinä päivinä pääsi rauhassa oman pihan hommiin, lumitöihin.

Maaliskuussa kurssikylvöt jatkuivat. Koti täyttyi taimien lisäksi miniatyyripuutarhakurssien pikkuisista viherkasveista.

Viljelylaatikot imivät itseensä aurinkoa ja yrttilaatikoissa alkoi näkyä eloa lehtipeitteen alla.

Huhtikuussa alkoi lumi ja maa vihdoin sulaa (tilapäisesti kylläkin) ja ensimmäiset tulppaanit pilkistivät maasta.

Hiekkainen piha on myös sipulikasvien talvehtimisen kannalta ihanteellinen.

Sisällä juuriaan kasvattivat pensaista napsitut oksat sekä viherkasveista leikatut pistokkaat.

Huhtikuun alku Kevätpuutarhamessuineen on hyvä merkki siemenperunoiden sopivasta idätysajasta. Perunat olivat itämässä viileällä kuistilla kuten muinakin vuosina.

Rintamamiestalon puoliviileä (noin 12℃) kuisti mahdollistaa puutarhaharrastajalle paljon: taimet voi itämisvaiheen jälkeen siirtää viileälle kuistille jossa ne vahvistuvat ja karaistuvat ulkoilmaa varten eivätkä venähdä liiassa lämmössä.

Monet kasvit kuten sitrukset, pelargonit ja monet kesäkukat kuten maljaköynnös talvehtivat viileässä hyvin. Kellari olisi vielä pikantti lisä!

Lumi satoi uudelleen ja maa oli vielä huhtikuun lopussa niin jäässä että se vaikeutti asiakastöitäkin. Eipä ollut kiire oman pihan kimppuun!

Ensimmäisiä pihatöitä omassa puutarhassa oli istutusalueiden kanttausten läpikäyminen. Varhain huhtikuussa kanttaaminen on todella kevyttä ja nopeaa kun ruohokaan ei ole vielä kunnolla kasvussa. Myöhemmin keväällä tähän kuluisi kallista aikaa paljon enemmän!

Pihassani on sekä vanhoja että nuoria omenapuita. Vanhoja olen hoitoleikannut säännöllisesti nelisen vuotta ja saanut holtittoman vesiversokasvun hallintaan sillä seurauksella että viime keväänä ei puita tarvinnut leikata lainkaan.

Ensimmäiset krookukset aukaisivat nuppunsa ja säästyivät kokonaan rusakoilta!

Siemenperunat pääsivät multiin toukokuussa. Osa perunoista pääsi Potato potiin, tuohon kärsimättömien ja uteliaiden perunankasvattajien unelmaruukkuun!

Ainoana toukokuun vapaana viikonloppuna tuli pestyä kasvihuone kevätkuntoon. Myöhäiseksi meni mutta säätilojen vuoksi ei taimia olisi kannattanutkaan viedä lämmittämättömään huoneeseen aiemmin.

Ihan mahtavaa että tuohon viikonloppuun sattui upea aurinkoinen sää!

Toukokuussa roudasin jo taimia asiakkaiden pihoihin mutta myös oman pihan kasvit reissasivat ympäri tapahtumia!

Kylmä kevät oli sipulikasvien kannalta ihana: tulppaanit kukkivat todella pitkään ja pihan varjoisen kulmauksen kukat vasta heräilivät toukokuun lopulla.

Vaikka pihani istutusalueet ovat selkeitä ja tarkkarajaisia, vallitsee puutarhurin puutarhassa kukkasipulien istutuksessa olanyliheitto-periaate - sipulit saavat asettua sinne minne sattuvat lentämään. Tästä syntyy tosi kaunis luonnollinen lopputulos kun sipuleita on runsaasti ja kukkien värit sointuvat yhteen.

Toukokuiset päivät kuluivat pääosin asiakaskohteissa joten aikaa oman pihan ihmettelyyn oli aikaisin aamulla ja iltaisin- juuri silloin kun puutarha on mielestäni parhaimmillaan!

Usko tai älä, puutarhassa oleilu rankan kitkemis- tai leikkuupäivän jälkeen tuntuu taivaalliselta. Oman pihan taika onkin päämäärättömässä haahuilussa ja pienten yksityiskohtien ihastelussa.

Puutarhurin paras apulainen robottiruohonleikkurimme Pertti asennettiin omena- ja luumupuiden kukkiessa.

Ruoho ei vielä juuri kasvanut, mutta muuten alkoi puutarhurin puutarhassa toukokuun lopussa näyttää ihanan vihreältä ja kukkaisalta!

Keskikesän puutarhasta voit lukea lisää täältä.