Puutarhurin puutarhassa osa II
Luit varmaan aiemmasta postauksesta miltä näytti puutarhurin puutarhassa vuoden 2017 alussa?
Tammi-toukokuu on kotipuutarhurille vielä leppoisaa aikaa. Kevään ja alkukesän huuma tuntuu ajatuksissa ja ensimmäiset pihatyöt jäsenissä. Kaikki näyttää kesäkuun alussa puhtaalta, uudelta ja raikkaalta!
Hyötykasvit ovat suuri rakkauteni ja ne olivat aikanaan myös ensikosketukseni puutarhanhoitoon.
Viljelen vihanneksia, juureksia ja sipuleita omassa pihassa viljelylaatikoissa sekä ruukuissa eli ammattitermein rajoitetuissa kasvualustoissa. Tämä on helppoa ja vaivatonta - voit täyttää ruukun tai laatikon juuri sellaisella mullalla joka kasville sopii.
Rikkakasvit eivät ehdi siemenestäkään kasvaa ruukussa haitaksi saakka ja ruukkupuutarhaa on näppärää siirrellä pihan eri paikkoihin. Hyötykasvien viljely sujuu sitä helpommin mitä enemmän sitä tekee!
Alppiruusut aloittelivat kukintaansa kesäkuussa ja viileästä säätä johtuen kukinta kesti pitkään!Puutarhassani alppiruusut kasvavat tuijien ja maanpeitehavujen suojassa, mutta melko kuivalla ja läpäisevällä paikalla, jossa kuivina kesänä saattaa tulla kastelukin kyseeseen. Myös vuosittaisesta lannoituksesta täytyy huolehtia. Kastelusta ei viime kesänä onneksi tarvinnut huolehtia.
Alppiruusut kukoistivat kosteassa säässä!
Samoin kärhöt ja sormivaleangervot, jotka olen istuttanut niin pieninä taimina että ne vasta viime kesäkuussa saavuttivat kookkaan ulkomuotonsa.
Lapiosta ei malta omassa pihassa pysyä erossa vaikka olisi jo käytellyt sitä suuren osan viikosta! Pari viljelylaatikkoa vaihtoi kesäkuussa paikkaa ja tilalle tuli pieni aidanpätkä Smaragd-tuijaa näkösuojaksi.
Kuistin sohvalla lekottelivat ikäväkseni puutarhurin sijasta esikasvatetut hyötykasvien taimet, joten ne pääsivät kasvihuoneeseen yölämpötilan salliessa heti kesäkuun alussa. Aika myöhään edellisiiin vuosiin verrattuna!
Omistan kyllä harsoa mutta kotipihassa en jaksa sen kanssa turata. Mieluummin odotan yöpakkasten laantumista. Suosittelen tätä lämpimästi muillekin! Taimien vienti liian kylmään yhtäkkiä saa ne vain juromaan eli pysäyttää aktiivisen kasvun viikoksi-pariksi.
Kasvit ampaisevat kasvuun ulos päästessään, valon määrä on valtava sisätiloihin verrattuna!
Chilin taimet jäivät itseltäni talvella kylvämättä ja sain ilokseni ystävältä ylimääräisiä taimia. Liikakasvatus kannattaa aina, vai mitä?
Kasvihuone vaati kiireisinäkin päivinä kastelua ja lannoitusta joten saatoin muutaman kerran olla täällä jo aamuyön valossa hiippailemassa!
Avomaalla kasvit kasvoivat itsekseen. Potato potia käytiin lasten kanssa nostelemassa usein ja sieltähän löytyi kesäkuussa oliivin kokoinen peruna! Ei tullut juhannusperunoita!
Puutarhurin puutarhassa kesäkuun tärkein apuri oli Pertti. Se leikkasi ruohon, satoi tai paistoi, äänettä ja täsmällisesti. Ruohonleikkuuta toki tuli tehtyä, mutta kotipihassa riitti että katseli riippumatosta Pertin hommia.
Tai omenapuiden vielä heleänvihreää lehvästöä!
Tulppaanit ja ukkolaukat loistivat yhä kesäkuun lopulla ilta-auringossa ihanasti!
Heinäkuu on puutarhurin puutarhassakin kukkien aikaa!
Kilpaa kukkivat perennat, hyötykasvit ja koristepensaat, pionit ja... mainitsinko jo perennat!
Puutarhassani viihtyvät luonnollisista maaperäoloista johtuen hyvin preeriakasvit, ja välimeren yrtit. Esimerkiksi punahatut kukkivat hyvin vuodesta toiseen ja mäkimeirami valloittaa uusia alueita kovalla vauhdilla. Ja saa valloittaakin! Se on alkukeväästä myöhäiseen syksyyn saakka napakan näköinen ja mainio perhos- ja mehiläiskasvi!
Tykkään luonnonmukaisista perennaistutuksista ja niitähän löytyy kotipihastakin. Puutarhan hoidon kannalta tämä on hyvä linja: kasvit saavat kylväytyä itsekseen sinne tänne ja pikkutaimia voi siirrellä sitten kun on aikaa, usein myöhään syksyllä.
Sipulikukista olivat tähtilaukat heinäkuussa vielä täydessä vireessä! Viileä kesä ei ole aina hullumpi juttu.
Myös uusintakylvöjen tekeminen oli helppoa, kun lämpötilat eivät olleet liian korkeat.
Hyötykasvien hoito oli muuten aika lailla talon kesälomalaisten hallussa. Ja ilmeisen hyvin sujui, satoa saatiin ja vihdoin myös viljelylaatikoista oman maan perunaa!
Kasvihuone rehevöityi, erityisesti kurkkusato oli mainio!
Iltapuhteina tuli rakennettua marjatarhalle aita alueella runsaina elelevien rusakoiden ja valitettavasti myös kanien vuoksi.
Vadelmat, marjapensaat ja pensasmustikat saavat nyt olla rauhassa. Ja samoin keväällä niin herkulliset salaatit ja lehtikaalit!
Kun käy työkseen taimistolla, kumpuaa ideoita oman pihankin varalle ja taimia saattaa tulla ostettua itsellekin... Kasveja on niin valtava määrä että jokaista lajia ja lajiketta ei voi kokeilla kotipihassa.
Otan kuitenkin joka kesä muutaman uuden kasvin haltuun istutuksesta ja hoidosta lähtien. Purppurakeijunkukka on niin ihana, että sitä vaan täytyi saada vähän lisää!
Oi niitä päiviä, kun oli mahdollisuus pystyttää kotitoimisto puutarhaan! Ah!
Työympäristöllä on väliä!
Oma puutarhani muotoutuu kesä kesältä helppohoitoisemmaksi. Tämä tapahtuu myös vääjäämättä kun perennat kasvavat vuosi vuodelta kookkaammiksi ja peittävät alaa rikkakasveilta. Ennen täynnä voikukkia kasvanut vanha ja tiivistynyt, uudistamista kaivannut nurmikko pysyi viime kesänä Pertin avulla siistinä ja antoi hyvän vastapainon hieman rehottaville istutusalueille.
Pensaiden aluset ja perennapenkit vaativat välillä kitkemistä mutta työ on sitä helpompaa mitä tiheämpään kasvit istuttaa.
Tykkään erityisesti puuvartisista kasveista (niin ja niistä hyötykasveista ja perennoista) ja jos pihassani olisi tilaa, kokeilisin erikoisuuksia ja epävarmoja talvehtijoita varmasti. Tällä hetkellä kasvien siirtelylle ja talvisuojauksille ei ole aikaa. Ja oikea kasvi oikeaan paikkaan!
Vaikka koko piha koostuisi helppohoitoisista puista ja pensaista, voi se olla erilaisia lehtimuotoja ja -värejä valitsemalla ja riittävän lyhyillä istutusväleillä toteutettuna todella vaikuttava ja maisemaltaan vaihteleva! Ihanaa väriä tuovat pensaat ja puut myös syksyllä, josta lisää myöhemmin postauksen kolmannessa osassa.